maanantai 7. syyskuuta 2015

How did Bosco the stray dog's story end?

This is mine.  All mine.
Well, it didn't! Bosco's story keeps going on happily, in a new family. In fact, in our family. Oops!

I told you in my last writing, that I took a homeless dog from Malaga to Finland.
I thought that this gorgeous podengo boy, Bosco, had a home waiting for him. Unfortunately, there was no home for him. Tears in my eyes I said goodbye to this little fellow. Thought I'll never see him again.

Since that day, I have been thinking if he'd already find a home. I checked Boscos adoption ad several times per day. No, "reserved" tags. Why?
Then it hit me: What if? Could we help him?

I wasn't sure if Bosco would get along with my bulldog because my girl wants to be the queen of the house. And she was quite bossy at first. So we started with playdates. We met few times in a dogpark and went for a walk together. Bosco was still little cautious with my dog, but I saw that there might be a chance for them. Obviously my dog liked Bosco but sometimes she is a bit difficult to understand because of all those weird noises she keeps. "Whats that grunt?" Other dogs might think. Maybe that's why Bosco was so vigilant at first. We couldn't be sure if it will work.
I was almost giving up hope, but then I was asked if we could give a foster home for Bosco and see how it will start to roll.

First day at our home. Perfect. They get along so well that I couldn't belive my eyes. They played together, ran together and even slept together in the same bed.
This will definitely work! We also visited our summer house in North Karelia and they ran free like maniacs. They had so much fun, and of course, a lot of grannys treats. Bosco made also some new friends, Jazzi the Cockerspaniel and Fritzoff the Papillon. A lots of running together.
Enjoying bone by the lake in autumn Finland.

Bosco has been in our home for two weeks now and I just signed an adoption contract.
So he is now officially a member of our family.

This wasn't planned. Not at all. It just happened and I couldn't be happier. Bosco is a very happy dog now and he will never be abandoned again.

Welcome home, Bosco!

P.S This blog text is dedicated to my good friend, Laura, who introduced animal rescue to me. Here's a link to Laura's blog called Valkoinen Sarvikuono.

                                                                                                             *****

In North Karelia.
Niinhän siinä sitten kävi, vaikka kuinka vannoin, etten ota koiraa, enkä adoptoi ainuttakaan Espanjan reissulta. No mitä muutakaan sitä voi odottaa, kun vierailee koiratarhalla ja näkee kerralla kaikki kauhuskenaariot. Eli siis, Boscon elämä jatkuu uudessa perheessä. Meidän perheessä.

Kirjoitin viime kerralla, että toin Suomeen podengo pojan, Boscon, etsimään uutta kotia. Kotia ei kuitenkaan kuulunut ja Boscon nimi näytti vaan tipahtavan alemmas ja alemmas kotia etsivien listalla. Sydäntä särkevää.

Mitä, jos? Kävi parikin kertaa mielessä. Voisimmekohan me jotenkin auttaa? En ollut yhtään varma, tulisiko Bosco juttuun meidän bulldogin kanssa, mutta pitihän sitä kokeilla. Alku ei näyttänyt kovin lupaavalta, sillä Bosco tuntui pelkäävän meidän napakkaa narttua. Pari kertaa käytiin koirapuistossa tutustumassa ja lenkillä kaikki menikin ihan hyvin. Silti Bosco oli varovainen, joten emme osanneet sanoa, onnistuuko tämän parivaljakon ystävyys vai ei. Lisää stressiä rescue koira ei tarvitse, joten sen on viihdyttävä uudessa kodissa. Pelossa elämisen ajan on oltava jo ohi.




Olin jo luopumassa toivosta, kunnes minulle ehdotettiin, että tarjoaisimme Boscolle sijaiskodin. Katsottaisiin aluksi kotioloissa, miten se alkaa sujumaan ja tarvittaessa Boscolle etsittäisiin koti muualta, mikäli kaverisuhdetta ei saada syntymään.

Yllätykseksemme meininki oli täysin erilainen kuin koirapuistossa. Koirat tulivat samantien hyvin juttuun ja leikki alkoi välittömästi. Mitään itkuja ei itketty ja koirat nukkuivat yönkin vierekkäin. Yhteinen sävel löytyikin siis yllättävän nopeasti, eikä bulldogin röhinäkään näytä enää kummastuttavan latinoa. Mahtavaa! Käytiin jo yhdessä mökilläkin ja Bosco on päässyt nauttimaan Suomen mökkimaisemasta täysin rinnoin. Uusia kavereitakin löytyi systerin cockerista, Jazzista, sekä tädin perhoskoirasta, Frizoffista. Vauhtia riitti niin paljon, että lamppu sammui nopeasti nukkumaan mentäessä.

Good night. I can sleep now. In peace.
Bosco on ollut meillä nyt parisen viikkoa ja ilokseni voin kertoa, että allekirjoitin juuri luovutussopimuksen ja Bosco on nyt virallisesti perheemme jäsen.
Jälleen on siis yksi koditon löytänyt kodin. Vahingossa? Sattumalta? Kuinka vain. Näin siinä nyt vaan pääsi käymään.

Tervetuloa kotiin, Bosco!

PS. Tämä bloggaus on omistettu ystävälleni Lauralle, joka tutustutti minut rescue-toimintaan. Häntä voi siis syyttä kaikesta. Kiitos, Laura.
Tässä vielä linkki Lauran omaan blogiin nimeltä Valkoinen Sarvikuono jossa mimmi kertoo elämästään mamuna Malagassa, heh! ;P


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti